Blogi

Entä jos saa mitä haluaa?

23.5.2017

Minua ohjeistettiin aikoinaan, että pitää olla varovainen, mitä toivoo, sillä toive voi toteutua. Tämä on jäänyt mietityttämään. Miksi niin varovainen ja ankea asenne? Meillä Suomessa työlle, uralle ja bisnekselle asetettuja tavoitteita on usein tapana piilotella tai vähätellä. Samaan aikaan meitä syytetään kasvuhaluttomuudesta.

Entä jos heitämmekin vaatimattomuuden nurkkaan ja julistamme rohkeasti omat tavoitteemme? Yleensä ne silloin myös lähtevät konkretisoitumaan paremmin. Olen sitä mieltä, että aina pitää olla toiveita ja unelmia, joita kohti edetä. Enkä tarkoita nyt unelmaa lottovoitosta – vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole – vaan konkreettisia tavoitteita, joihin voi omalla tekemisellä vaikuttaa. Tähtäimiä, jotka luovat suuntaa elämälle ja työlle. Toteutuneet toiveet eivät aina vastaa kaikkia unelmiamme, mutta ilman niitä asiat näivettyvät ja kuihtuvat.

Työssä ja bisneksessä menestyminen vaatii tänä päivänä jatkuvaa uuden oppimista ja verkostoitumista. Kasvu luodaan harvoin yksin. Avuksi tarvitaan valmennusta, näkemystä ja yhdessä tekemistä. Asiantuntijaneuvojen lisäksi arvokasta on vertaistuki, joka perustuu omiin kokemuksiin, onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

Kenties paras neuvo, jonka olen saanut, kuuluu seuraavasti: juttele ainakin kerran kuussa itseäsi viisaammaan kanssa. Tästä neuvosta olen yrittänyt pitää kiinni. Koen olevani etuoikeutettu, että elämän ja uran varrella ympärille on kertynyt monia luottoihmisiä, mentoreita, yrittäjiä ja kollegoita, joiden sparraus vie eteenpäin. Välillä se rohkaisee puskemaan vaikeuksien läpi, toisinaan taas kehottaa hiukan jarruttelemaan. Joskus riittää, kun se on vain kuulolla tai jakamassa omia ajatuksiaan. Kannustetaan siis toisiamme kohti menestystä sen sijaan, että odottelemme muiden epäonnistumisia ja tilaisuuksia vahingoniloon tai jälkiviisasteluun.

Tieto on kultaa, mutta se ei tuota juuri mitään, jos sitä haudotaan vain oman pääkopan sisällä. Onnekseni olen havainnut meissä kulttuurista kasvua: olemme pikkuhiljaa oppineet jakamaan omastamme. Siksi yritän muistaa myös itse kannustaa ja jakaa osaamistani. Toimin mentorina uransa alussa olevalle nuorelle – ja jo muutamien tapaamisten jälkeen mietin, kuka tässä opettaa ketä. Mikä innostus ja määrätietoinen tekemisen halu! Tapaamisten jälkeen olen aina itsekin täynnä energiaa.

Kun meillä työelämään jo juurtuneillakin säilyy avoin ja innostunut ote työhön ja elämään, sieltä löytyy myös se kuuluisa flow. Kannustetaan ja kasvetaan siis yhdessä niin bisneksessä kuin yksilöinä. Sillä joskus saa mitä haluaa.


Kirjoittaja

Tiina Karppinen

Kirjoittaja on Grano Oy:n markkinointijohtaja.

Aiheet

Yleinen

Avainsanat

kehittyminen, kasvu


Kommentointi