Blogi

Kun puhumme verkostoitumisesta, mistä puhumme?

23.3.2017

Verkostoitumisesta puhutaan valtavasti ja kaikkialla. Se on ymmärrettävästi myös yksi Kasvu Openin tukijalkoja. Yksin tekemisen aika on vain nyt ajanut ohi. Avoin data, avoimet rajapinnat tai vaikkapa avoimet innovaatio suorastaan työntävät meitä toisaalta olemaan itse aktiivisesti saatavilla mutta toisaalta myös hakeutumaan toisten vaikutuspiiriin.

Verkostoituminen on siis ajan henki ja yhdessä sovittu hyväksi asiaksi. Hyväksytään tämä, mutta pysähdytään kuitenkin hetkeksi pohtimaan tätä ja miettimään puhummeko kaikki samasta asiasta vai vain samasta peltohehtaarista. Seuraavassa käsittelen nimenomaan yhdessä tekemistä, en niinkään sitä, että satun tuntemaan oikean henkilön tai tapasin juuri sopivan kontaktin. Suhteiden luominen on edellytys, mutta tällä kertaa siis ihan konkreetista tekemisestä.

Lähden liikkeelle tekemällä vähän vertailua asiakassitoutuneisuudesta. Ensimmäisellä tasolla olemme jonkin kanssa kumppaneita vain sen vuoksi, että muuta (järkevää) vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että yhteistyösuhde olisi jollain tasolla huono tai epäreilu. Toki se voi sitä myös ollakin, mutta ympäristö vain nyt sattuu olemaan sellainen, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Meidän on pakko tehdä yhteistyötä!

Toinen taso liittyy taloudellisiin tai muihin yhtä merkittäviin, mutta matalan sitoutumistason seikkoihin. Meidän kannattaa tehdä yhteistyötä juuri tuon toimijan kanssa, koska se on meille kaikkein kokonaisedullisin vaihtoehto. Toisaalta, jos pelikentälle ilmestyy toinen toimija, jolla on tarjottavanaan jotain parempaa tai halvempaa, emme epäröi juuri hetkeä pidempää, ennen kuin kumppani vaihtuu.

Kolmannella tasolla meillä on yhteinen tahtotila ja mukaan ovat tulleet tunne ja arvot: haluamme tehdä yhteistyötä. Neljäs taso on vähän vaikeammin siirrettävissä tähän yhteyteen, mutta siellä puhutaan faneista, lähettiläistä ja tilasta, jossa oma oleminen sulautuu kumppanin todellisuuteen.

Tällä tavalla esitettynä oletusarvo on aika monella se, että noille korkeammille tasoille on syytä pyrkiä. Varmastikin näin, mutta se ei suinkaan tarkoita, että alemman tason tekeminen olisi väärin tai että sitä pitäisi pyrkiä välttämään. Erimerkiksi kilpailijoilla voi olla joitain lyhyen tähtäimen yhteisiä tavoitteita, joiden vuoksi ollaan valmiita kulkemaan samaan suuntaa tässä rajatussa kontekstissa.

Perinteinen näkökulma verkostotoimintaan arvoketjuineen on ollut se, että liittoudutaan ketjuun niiden kanssa, jotka tekevät eri asioita tai ainakin eri liiketoiminta-alueella. Maailman muutos, uudet liiketoimintamallit ja digitalisoituminen kuitenkin haastaa tämän ajattelun. Erityisesti tähän liittyy ketteryys ja nopeat syklit: kumppanuuksia ei tarvitse välttämättä suunnitella loppuiäksi, vaan tiettyä tarkoitusta varten.

Kontaktien luominen ja suhteiden ylläpito on siis välttämätöntä, mutta muistetaan myös riittävän usein nostaa niitä verkkoja vesiltä ja katsotaan, mitä voisimme tehdä yhdessä enemmän kuin kumpikaan yksinään.


Kirjoittaja

Jani Kurhinen

Jani Kurhinen työskentelee koulutuspäällikkönä Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulun Avance-johtamiskoulutusyksikössä. Avance-johtamiskoulutuksen missiona on vaikuttavan oppimisen rakentaminen yhdessä asiakkaiden kanssa. Avance Executive MBA-ohjelma (Master of Business Administration) on kansainvälisesti akkreditoitu, korkeatasoinen kokeneille johtajille ja asiantuntijoille suunnattu koulutusohjelma.


Kommentointi